Month: elokuu 2017

Aito ja oikea

Minulla on viime aikoina pyörinyt voimakkaasti mielessä eräs muisto kesällä olleesta puoluekokouksesta. Tilanne oli se, kun äänestystulos 1. varapuheenjohtajan osalta julkistettiin ja me seisoimme ystäväni kanssa salin käytävällä. Laura käveli meitä vastaan ja me tyynesti painettiin halaamaan ja onnittelemaan Lauraa. Siinä halauksessa oli paljon enemmän, kuin moni edes ymmärtää. Ehkä ripaus yllätyksellisyyttä, enemmän helpottuneisuutta. Mutta se, mitä kukaan ei nähnyt, oli aitoa lämpöä.

Minä tiesin heti, mitä nyt tulisi tapahtumaan. Ei se, että asioista pidettäisiin kiinni vaan se, että aidosti jaetaan ihmisille vastuuta, annetaan heidän olla esillä, ruokitaan ja arvostetaan heidä osaamistaan. Nyt loppui tyranniaikakausi ja hierarkiajohtaminen. Nyt vihdoin tilalle on saatu aito ja välittävä ilmapiiri, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Näin jälkikäteen ajateltuna se meni juuri niin. Arvostavan ilmapiirin aistii ja vastuuta jaetaan näkyvästi. Toki ymmärrän sen, ettei jokaista vastuunkantajaa ole valmisteltu ajattelemaan itse ja tekemään päätöksiä, joita ei johto tai joku johdosta sanele. Se vaatii aikaa ja uskoa siihen, että omat siivet kasvavat ja kannattelevat. Toivon todella, että ilmapiirin hieno muutos jalkautuu joka paikkaan niin piiri- kuin paikallistasollekin.

Oma testausmenetelmä saa varmasti jatkoa. Eli minä halaan jatkossakin (jos siltä tuntuu) ja kuuntelen naurua. Sillä vain aidot ihmiset halaavat merkityksellisellä tavalla ja nauravat kyyneleet silmissä.

Love -Annis-

Keskustelua asiasta

Keskustelua asiasta tai asiakeskustelua. Sitä ei ole ollut eikä liene ole odotettavissakaan lähitulevaisuudessa. Ei ainakaan kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa.

Keskustelu tai kirjoittelut maahanmuutosta ja sen ongelmista menee jotakuinkin näin:

Minä: ”olisi todella mukava tietää ne oikeat maahanmuuton kulut. Ne todelliset.

Joku:”Kyllä se Jussi Halla-aho on rasisti. Kaikki hänen kannattajat ovat rasisteja”

Minä: ”Pitääkin etsiä tulos- ja tase Migrin sivuilta, kun tilinpäätökset ovat julkisia”

Joku: ”Se Halla-ahon remmi on natseja, täynnä naisvihaajia ja uhkailuja”

Minä: ”Huoh…”

Huomaatte varmaan dialogin tai sen, ettei dialogia ole. Minä yritän pysyä asialinjalla, keskustella asiasta en ihmisistä tai ilmiöistä. Me ohitamme toisemme sujuvasti eikä luettua ymmäretä eikä kuultua kuunnella. Se on täysin turhaa.

Rasistihuutelijoiden on hyvä muistaa muutama tärkeä asia. Meidät on jo keitetty, paistettu, haukuttu, ivattu, uhkailtu rikosilmoituksella ja isän nussimisella. Pahoittelut karkeasta ilmaisusta, mutta viimeinen asia oli erään nettikommentoijan vastaus minulle, kun kysyin häneltä aina uudestaan todenperäistä ja jotenkin todistettavissa olevaa tietoa. Me emme siis lannistu eikä rasistiksi leimaaminen tunnu enää missään. Se kun ei enää ärsytä.

Toisekseen on hyvä ymmärtää puolueen tapa toimia. Jokainen jäsen on osa puoluetta. Halla-aho ei yksi ole puolue, vaan yhden äänen omaava jäsen. Perussuomalaisten jokainen jäsen yhteensä on yhtä kuin puolue. Juuri siksi puolueen jäsenistö äänesti muutosta ja sen se sai.

 

 

Elinikäinen oppiminen

Todella hieno sana, joka saa päivittäin vahvistusta ja lukemattomia esimerkkejä.

Keskustelin eräänä päivänä tuttuni kanssa tekstistä, jossa sana ”esimies” oli korvattu sanalla ”esihenkilö”. Sana kirvoitti meidän molempien kielenkannat ja siitä se ajatus sitten lähti. Toisin sanoen lähti hensseleistä ja levisi, kuin kuuluisan Jokisen eväät.

Sivusimme ympärillä olevan yhteiskunnan ongelmaa, jonka nimi on suojamuuri. Suojamuuri rakennetaan, jotta ihminen ei kokisi ikinä mitään epämiellyttävää ja ettei hän ikinä loukkaantuisi mistään. Suojamuurin rakentamiseen käytetään todella paljon niin aikaa, henkilöresursseja kuin rahaakin. Jotta kukaan ei loukkaantuisi ja että olisimme kaikille mieliksi.

Pystyykö yhteiskunta rakentamaan ihan jokaiselle tarpeeksi vankan suojamuurin, jottei kukaan loukkaantuisi ikinä? Ja onko se yhteiskunnan vastuulla?

Mielestäni ei pysty ja ei ole. Kukaan tai mikään taho ei pysty ikinä suojelemaan ihmistä siltä, että joskus loukkaantuu. Joskus joku sanoo, ettei asia mene noin. Joskus joku käskee. Joskus joku nimittelee. Joskus tai useinkin joku on ihan toista mieltä, kuin sinä olet.

Keskustelumme polveili sukupuolineutraalin wc:n kautta työuupumukseen ja sen synntymekanismiin, poliittisiin mielipiteisiin sekä nuorten ihmisten arvoihin. Havaitsimme paljon erilaisia asioita ja keskustelujen jälkeen syntyi monta oivallusta.

Me opimme sen, että mielipiteitämme ja ajatuksiamme ei voi arvioida, mitata tai määritellä. Ne ovat syntyneet asioista, elämästä, kokemuksista ja näkemyksistä. Ne eivät ole oikeita tai vääriä. Ja että jokainen keskustelu, opettaa jotain uutta.

Mikä oivallus! 🙂

 

-Annis-

 

 

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén