Category: Yleinen (Page 1 of 2)

Aidoksi menossa

Ihanaa huomata se, miten oikeassa onkaan ollut. Oletteko koskaan kokenut sitä tunnetta? Jos olette, se antaa hitisti voimaa ja ohjaa myös jatkamaan sitä polkua, jonka olet valinnut.

Aluksi ajattelin laittaa otsikoksi ”puhdistus”, mutta toki yksi sun toinen olisi leimannut sen natsikirjoitukseksi ja rasistiseksi älämölöksi, joten vaihdoin nimeksi Aito. Me isänmaan ystävät, olemme menossa aitoon ja välittävään suuntaan. Me olemme sillä matkalla, jossa jokainen tekijä saa itse ajatella omilla aivoillaan, tehdä itsenäisiä päätöksiä, lausua omia mielipiteitään. Ja mikä parasta; hyvästä työstä saadaan julkinen kiitos. Meillä ei ole enää Napoleonin syndroomasta kärsivä leaderi, vaan oikeudenmukainen johto.

Sehän on arvojohtajuutta.  Eikös? Positiivista muutosta tapahtuu jatkuvasti, sillä selkärangattomat lepsuilijat pakenevat kohti ”parempia” piirejä. Mutta tiedättekös mikä on ehkä fantsuinta tässä matkalla? No se, että saa lukea kaksilla rattailla kulkevien vanhoja kirjoituksia ja huomata, kuinka oikeassa me olimmekaan.

Puolueemme muuttuu jatkuvasti ja ovi käy. Se, että sieltä lähdetään pois, on vain hyvä asia.

Joskus vähempi on parempi. Siispä sitä kohti ja hyvillä mielin!

Love -Annis-

Aito ja oikea

Minulla on viime aikoina pyörinyt voimakkaasti mielessä eräs muisto kesällä olleesta puoluekokouksesta. Tilanne oli se, kun äänestystulos 1. varapuheenjohtajan osalta julkistettiin ja me seisoimme ystäväni kanssa salin käytävällä. Laura käveli meitä vastaan ja me tyynesti painettiin halaamaan ja onnittelemaan Lauraa. Siinä halauksessa oli paljon enemmän, kuin moni edes ymmärtää. Ehkä ripaus yllätyksellisyyttä, enemmän helpottuneisuutta. Mutta se, mitä kukaan ei nähnyt, oli aitoa lämpöä.

Minä tiesin heti, mitä nyt tulisi tapahtumaan. Ei se, että asioista pidettäisiin kiinni vaan se, että aidosti jaetaan ihmisille vastuuta, annetaan heidän olla esillä, ruokitaan ja arvostetaan heidä osaamistaan. Nyt loppui tyranniaikakausi ja hierarkiajohtaminen. Nyt vihdoin tilalle on saatu aito ja välittävä ilmapiiri, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Näin jälkikäteen ajateltuna se meni juuri niin. Arvostavan ilmapiirin aistii ja vastuuta jaetaan näkyvästi. Toki ymmärrän sen, ettei jokaista vastuunkantajaa ole valmisteltu ajattelemaan itse ja tekemään päätöksiä, joita ei johto tai joku johdosta sanele. Se vaatii aikaa ja uskoa siihen, että omat siivet kasvavat ja kannattelevat. Toivon todella, että ilmapiirin hieno muutos jalkautuu joka paikkaan niin piiri- kuin paikallistasollekin.

Oma testausmenetelmä saa varmasti jatkoa. Eli minä halaan jatkossakin (jos siltä tuntuu) ja kuuntelen naurua. Sillä vain aidot ihmiset halaavat merkityksellisellä tavalla ja nauravat kyyneleet silmissä.

Love -Annis-

Keskustelua asiasta

Keskustelua asiasta tai asiakeskustelua. Sitä ei ole ollut eikä liene ole odotettavissakaan lähitulevaisuudessa. Ei ainakaan kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa.

Keskustelu tai kirjoittelut maahanmuutosta ja sen ongelmista menee jotakuinkin näin:

Minä: ”olisi todella mukava tietää ne oikeat maahanmuuton kulut. Ne todelliset.

Joku:”Kyllä se Jussi Halla-aho on rasisti. Kaikki hänen kannattajat ovat rasisteja”

Minä: ”Pitääkin etsiä tulos- ja tase Migrin sivuilta, kun tilinpäätökset ovat julkisia”

Joku: ”Se Halla-ahon remmi on natseja, täynnä naisvihaajia ja uhkailuja”

Minä: ”Huoh…”

Huomaatte varmaan dialogin tai sen, ettei dialogia ole. Minä yritän pysyä asialinjalla, keskustella asiasta en ihmisistä tai ilmiöistä. Me ohitamme toisemme sujuvasti eikä luettua ymmäretä eikä kuultua kuunnella. Se on täysin turhaa.

Rasistihuutelijoiden on hyvä muistaa muutama tärkeä asia. Meidät on jo keitetty, paistettu, haukuttu, ivattu, uhkailtu rikosilmoituksella ja isän nussimisella. Pahoittelut karkeasta ilmaisusta, mutta viimeinen asia oli erään nettikommentoijan vastaus minulle, kun kysyin häneltä aina uudestaan todenperäistä ja jotenkin todistettavissa olevaa tietoa. Me emme siis lannistu eikä rasistiksi leimaaminen tunnu enää missään. Se kun ei enää ärsytä.

Toisekseen on hyvä ymmärtää puolueen tapa toimia. Jokainen jäsen on osa puoluetta. Halla-aho ei yksi ole puolue, vaan yhden äänen omaava jäsen. Perussuomalaisten jokainen jäsen yhteensä on yhtä kuin puolue. Juuri siksi puolueen jäsenistö äänesti muutosta ja sen se sai.

 

 

Elinikäinen oppiminen

Todella hieno sana, joka saa päivittäin vahvistusta ja lukemattomia esimerkkejä.

Keskustelin eräänä päivänä tuttuni kanssa tekstistä, jossa sana ”esimies” oli korvattu sanalla ”esihenkilö”. Sana kirvoitti meidän molempien kielenkannat ja siitä se ajatus sitten lähti. Toisin sanoen lähti hensseleistä ja levisi, kuin kuuluisan Jokisen eväät.

Sivusimme ympärillä olevan yhteiskunnan ongelmaa, jonka nimi on suojamuuri. Suojamuuri rakennetaan, jotta ihminen ei kokisi ikinä mitään epämiellyttävää ja ettei hän ikinä loukkaantuisi mistään. Suojamuurin rakentamiseen käytetään todella paljon niin aikaa, henkilöresursseja kuin rahaakin. Jotta kukaan ei loukkaantuisi ja että olisimme kaikille mieliksi.

Pystyykö yhteiskunta rakentamaan ihan jokaiselle tarpeeksi vankan suojamuurin, jottei kukaan loukkaantuisi ikinä? Ja onko se yhteiskunnan vastuulla?

Mielestäni ei pysty ja ei ole. Kukaan tai mikään taho ei pysty ikinä suojelemaan ihmistä siltä, että joskus loukkaantuu. Joskus joku sanoo, ettei asia mene noin. Joskus joku käskee. Joskus joku nimittelee. Joskus tai useinkin joku on ihan toista mieltä, kuin sinä olet.

Keskustelumme polveili sukupuolineutraalin wc:n kautta työuupumukseen ja sen synntymekanismiin, poliittisiin mielipiteisiin sekä nuorten ihmisten arvoihin. Havaitsimme paljon erilaisia asioita ja keskustelujen jälkeen syntyi monta oivallusta.

Me opimme sen, että mielipiteitämme ja ajatuksiamme ei voi arvioida, mitata tai määritellä. Ne ovat syntyneet asioista, elämästä, kokemuksista ja näkemyksistä. Ne eivät ole oikeita tai vääriä. Ja että jokainen keskustelu, opettaa jotain uutta.

Mikä oivallus! 🙂

 

-Annis-

 

 

 

Hillotolppa

Otsikon sana taitaa olla yksi tämän kesän suurimmista trendisanoista. Yritin mielessäni tuumata, että mistä tuo sana oikein tulee. Onko korkean tolpan nokassa mansikkahilloa, jota tavoitellaan? Käytetäänkö kyynärpäätaktiikkaa ja raivataan tolpan nokasta kaikki uhkatekijät pois? Jännää.

Enikeis, olen saanut jonkinlaisen kuvan siitä, mitä luottamustoimien haalijat oikein hamuavat. Siis ne, jotka kahmalokaupalla kaapivat itselleen jos jonkinlaista titteliä ja patsastelevat säde pään ympärillä toitottaen sitä, miten erinomaisia he ovatkaan.

Luottamustoimi merkitsee minulle sanana vastuuta ja luottamusta. Toimea hoidettaessa teet kaiken niin hyvin, kuin osaat. Käytät siihen aikaa ja myös sitä intoa, jonka olet aiemmin osoittanut.

Kuinkas sitten kävikään? Jokunen aika sitten keskustelin erään henkilön kanssa, jonka loppukaneetit saivat minut kovin hiljaiseksi. Siis minut, jolla on aina sana valmiina eikä epäilystäkään siitä, etten sitä uskaltaisi sanoa. Mutta nyt sekin päivä koettiin, että tämän ladyn suu täyttyi jauhoista.

”Se on hyvä pesti. Sopivat kokousajat, hyvät palkkiot ja ilmaisia matkoja”

Missä ammattitaidon hyödyntäminen, asioihin perehtyminen, halu vaikuttaa päätöksiin ja kyky toimia kuntalaisten etua ajatellen?

Niin, se hillotolppa.

Ps. Jos ikinä alan juosta rahan ja maineen perässä, tulkaa rohkeasti potkaisemaan persauksille.

Pps. Tarina voi olla totta tai fiktiivinen. Se on täysin hänessä ja lukijan kädessä 😉

-Annis-

Piikkejä lihassa?

Kesästä huolimatta, politiikka ei lomaile. Ja vaikka yrittäisi kesäloman aikana hutkia kaikki politiikkaan liittyvät ajatukset suon laitaan, se ei onnistu. On ollut aikaa tsekkailla asioita THE puoluekokouksen jälkeen. Mitä on tapahtunut paikallisella tasolla, piirissä, valtakunnassa. Viimeisimmässä kaikki hyvin, luulen ma.

Jollakin tasolla olen kokenut vahvasti tietynlaisia negatiivisia viboja siitä, mitä tapahtui kesäkuussa Jyväskylässä. Tai mitä luullaan, että on tapahtunut. Koen myös vahvasti sen, että sisulaisuuteni on jonkinlainen peikko ja kas keppanaa; minusta tuli yhdessä yössä läpeensä paha akka.

Olen ollut vuosia Sisun jäsen. En ole koskaan sitä peitellyt ja voin seisoa rehellisesti missä tahansa sen asian kanssa. Sisulaisuus ei ole kriminalisoitua millään tasolla eikä myöskään lain vastaista. Järjestönä se on hyväksytty Patentti- ja rekisterihallitukseen (rekisteröintitunnus 176.49) eikä järjestöön kuuluminen ole rikollista toimintaa. Puoluekokouksen myötä sisulaisuuteni (ja toki naiseuteni myös) näyttää olevan piikki lihassa. Kolmas suurehko piikki lienee se, että uskallan sanoa asiat ääneen. Ts. taidan omistaa henkiset pallit ja käyttää niitä.

Vaikkakin tiellä on kiviä ja lihassa piikkejä, jatkan eteenpäin ja kohti päämäärää yhtä sisukkaana, kuin aina ennenkin. Seuraava etappi on maakuntavaalit tai pressanvaalit riippuen siitä, saadanko Sote-asiat eri valiokunnista läpi ilman moitteita. Ilmoilla on ollut ajatus maakuntavaalien siirtymisestä tammikuulta syyskuuhun, mutta sekin selvinnee ajastaan. Muokkaus: maakuntavaalit siirtyvät lokakuulle.

Ja olenko minä ajatellut ehdokkuutta? Toki. En pressaksi, mutta maakuntaan kyllä 😀

Love <3

-Annis-

Puoluekokous – osa kokonaisuutta

Niin minäkin, kun muutkin. Koska minulle jäi sellainen tunne, ettei ihan kaikkea ole varmaankaan sanottu tai lähinnä ihan kaikkea ei ole haluttu ymmärtää.

Puoluekokous oli vain yksi pieni murunen suuressa kuvassa, kuten otsikkokin kertoo. Siellä ei tapahtunut yhtään mitään sellaista, joka ei olisi ollut ilmassa pitkään tai mitä kenttäväki ei olisi kaivannut jo vuosia. Puhumattakaan äänestäjistä, koska henkilövalinnat ovat tapahtuneet vain ja ainoastaan äänestäjän omasta tahdostaan. Ei minkään puolueen tai ryhmittymän pyynöstä tai vaatimuksesta.

Minulle henkilökohtaisesti puoluekokous avasi totaalisesti silmät. Siinä konkretisoitui juuri ne asiat, joihin kaipaan muutosta ja jonka vuoksi olen mennyt mukaan puolueen toimintaan.

  1. Ilmapiiri – Kuulin joidenkin esitys- tai kannatuspuheenvuorossa sanat ämmät. Ämmä sanana on punainen vaate ja se kertoo puhujasta, kuinka vähän hän naisia arvostaa. Kun ollaan puhujapöntössä, jokaista kuulijaa arvostetaan ja puhutellaan kunnioittavasti. Se ylimielisyys, jolla puhuja on mahdollisesti ratsastanut vuosikausia, on nyt ohi.
  2. Kokouksen puheenjohtajisto – Anteeksi kovasti, mutta kokous on kuin suuri liikeneuvottelu. Siinä olevien henkilöiden tulee olla jatkuvasti tilanteiden herroina ja johtaa kokousta. Puolueellisuus iski kuin tikari suoraan silmään jossakin vaiheessa, kokousväkeä johdateltiin hyvin voimakkailla sanoilla. On erittäin yleistä käyttää kokouksen puheenjohtajina (yleensä 2) henkilöitä, jotka tulevat täysin toisesta maailmasta, mutta heillä on rautainen kokemus erilaisista kokouksista.
  3. Älä ikinä aliarvioi kentän älyä – Tämä ei koske ainoastaan puoluekokousta, vaan kaikkea toimintaa. Jos automaatio on se, että nuoret ovat saatanasta seuraavia ja vanhat kaavoihin kangistuneet huru-ukot johtavat täysin vanhoillisin keinoin puoluetta, niin terve vaan. Tällä keinolla saatte puolueen murenemaan todella nopeasti, koska ne fiksummat lähtevät pois. Ja vievät älyn sekä kehittävät ideat mennessään.
  4. Puolueen puheenjohtajisto meni täysin uusiksi – Niin meni. Tervetuloa todelliseen maailmaan, missä esimiehesi voi vaihtua joka toinen vuosi. Kaikki lähellä olevat työntekijäsi voivat vain hävitä ja työtapasi pistetään uusiksi yhdessä yössä. Sinä joko sopeudut tai lähdet pois.
  5. Puhu suoraan, ota asioista selvää – Viimeisenä asia, joka jollakin lailla kietoutuu ekaan kirjoitukseeni https://annis100.blogaaja.fi/vahvoja-naisia/ Jos mieltäsi jäi vaivaamaan jokin asia puoluekokouksessa, soita, viestitä tai ihan mitä vaan. Jupina akkamaisesti pitkin somea on asia, mitä minä en arvosta. Arvostan rehellisyyttä ja puhumisen taitoa.

Kokonaisuutena puoluekokous oli huikea tapahtuma. Niin paljon puolueen tyyppejä, joita en ollut ikinä nähnyt livenä. Me olimme tutustuneet ja kommunikoineet lähinnä Facessa, Mesessä, Whatsupissa, Slackissa, Hangoutsissa tai muussa sähköisessä viestimessä. Kas, kun se on nykyaikaa ja kyseisillä työkaluilla tavoittaa suuren joukon ihmisiä hetkessä 😉

-Annis-

 

Noustaanko me?

Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan tutkimuksen mukaan jopa 25% voisi äänestää äärikansallista populistipuoluetta.

Jo tekstin alkuun haluan huomauttaa Tyytymättömyyden Siemenet – Mistä populismi tulee? – tutkimuksen otsikoinnista. Eva itse otsikoi ”Joka neljäs voisi äänestää äärikansallismielistä populistipuoluetta”

http://www.eva.fi/blog/2017/06/06/joka-neljas-voisi-aanestaa-aarikansallismielista-populistipuoluetta/

Mutta Yle, tuo iki-ihana rassisminvastainen ja muka-puolueeton ”tietotoimisto”, laittoi toki raflaavamman otsikon ”Evan tutkija löysi Suomesta kasvualustaa äärikansallisille ja vasemmistopopulistisille asenteille”. Otsikon mukaisesti kuva Suomi Ensin miekkarista tai jostain vastaavasta. Kerrassaan ihanaaaaaa! https://yle.fi/uutiset/3-9651345

Evan sivuilta poimittua kappaletta ruodin tarkemmin ja se on tämä: ”Nativistinen, kansallismielinen populismi asennoituu kielteisesti maahanmuuttoon ja globalisaatioon, jonka nähdään vieneen työpaikkoja ja heikentäneen kansallista päätösvaltaa. Nativisti kaipaa vahvaa johtajaa ja pitää eliittiä epärehellisenä.”

Elintasosurffareiden liikehdintä ei mielestäni ole vienyt yhtään työpaikkaa, koska luvatut insinöörit, lääkärit ja muut korkeastikoulutetut, eivät sitten rantautuneetkaan Suomeen asti. Se ei myöskään vie mielestäni kansallista päätösvaltaa, sillä sen hoitavat poliitikot, eduskunta, hallitus ja kaikki muut asianosaiset, ihan itse.  Toivon ihmisten ymmärtävän, ettei vuodesta 2015 alkanut liikehdintä, ole maahanmuuttoa. Se on jotain ihan muuta ja se on loputtava nopeasti. Liikehdinnän tarkoitus on tarkkaan mietitty suunnitelma ja tavoite on islamisaation levittäytyminen Eurooppaan valtauskonnoksi. Sen tarkoitus on halvaannuttaa Eurooppalainen sivistys, koulutus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja kulttuuri. Terrorismi on  osa suunnitelmaa, ei suinkaan erillinen asia.

Tähän Suomi tarvitsee äärikansallista populistista puoluetta. Ei useita, vaan yhtä. Sitä, joka on jo olemassa ja jota ei tarvitsee perustaa. Sellaista, joka ymmärtää oikean hädän ja oikean avunannon ja joka kieltäytyy kusetuksesta, sumutuksesta ja huiputuksesta. Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa, on ensiarvoisen tärkeää.

Evan arvo- ja asennetutkimus kertoo sen, mikä on ollut meille useimmille selvää vuosia ja/tai vuosikymmeniä; me arvostamme maatamme, kulttuuriamme, perinteitämme ja arvojamme. Ja me olemme myös valmiit puolustamaan niitä monin eri keinoin.

Siitä olemme ylpeitä!!

-Annis-

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/06/eva_raportti_populismi_2_haavisto.pdf

Ps. Tässä tekstissäni en ota kansaa vasemmistolaisuuteen tai vihreisiin aatteisiin, sillä sen alan asiantuntijat osannevat hoitaa tiedottamisen parhaalla katsomallaan tavalla.

Johtaako avioton lapsi puoluetta?

Kirkuvien otsikoiden mukaisen käsityksen sain, kun puolueemme puheenjohtajaehdokkaan salasuhde tuli ilmi. Tai lipsahdus. Tai seikkailu. Tai ihan mikä tahansa, mistä saippualehdet saivat reviteltyä otsikoita.

Vain 3 viikkoa ennen puoluekokousta.

Avioton lapsi ei ole nyky-yhteiskunnassa enää minkäänlainen otsikko. Siis ei pitäisi olla, paitsi silloin, kun kyseessä on Perussuomalainen. Ja lähes äärioikeistolainen, jyrkkäkantainen ja nuivan manifestin kirjoittaja.

Halla-ahon ehdokkuus on erittäin toivottu tuulahdus ja mahdollisuus muuttaa laivan suuntaa. Aikamoisen moni jäsen ja varsinkin ne eronneet jäsenet, ovat toivoneet puolueelle selkeää ryhtiliikettä. Puolue ei voi olla vähän kaikkea ja vähän kivaa. Sillä on oltava selkeä tavoite, päämäärä ja suunta. Sitä kohti mennään jatkuvasti eikä vain silloin, kun siltä vähän tuntuu.

Puolue ei ole ikinä ollut klilffa jutska, josta ovat kaikki tykänneet. Ei.

Se on ollut vaihtoehto, kriittinen, isänmaallinen, arvonsa tunteva ja omaa kansaa kannatteleva. Ja sitä sen tulee olla jatkossakin.

Tämän suunnan voi muuttaa Halla-aho. Omalla persoonallisella ja nuivalla tavalla johdettu puolue, tulee löytämään taas sen oikean reitin matka voi jatkua ties mihin asti. Luonnollisesti niin, että ne läheisimmät luottamushenkilöt, ovat aatteeltaan täysin samanlaisia.

Ai niin; avioton lapsi ei tule johtamaan puoluetta 😉

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705242200162254_pi.shtml

 

-Annis-

 

 

 

 

Kaikki tuomitsevat

Heräsin taas siihen aamuun, kun uutisotsikot kirkuivat uudesta iskusta. Alleviivaan sanat ”taas” ja ”uusi”.

Kun media on mässäillyt tarpeeksi kuvilla ja paniikkitunnelmalla, rientävät eri maiden päämiehet joukolla tuomitsemaan iskua. He ovat rohkeita kuin pää pensaassa oleva pupu ja astuvat tuomitsemaan julkisesti iskun. Kerrassaan fantastista.

Minulle iskujen tuomitseminen mediassa on kaksinaismoralismin multihuipentuma. On selvää, että kaikki (paitsi ne itsemurhapommittelijat) tuomitsevat syyttömiin ja varsinkin lapsiin kohdistuvat iskut. Mutta harva tekee jotain sen eteen, ettei iskuja olisi ja uusia tulisi.

Kysynkin; onko Puolassa, Unkarissa tai muualla itäblokissa tapahtunut raakoja terrori-iskuja, joiden tekijöinä on tietyn (en kiihota kansaa) kulttuurin edustaja? Seuraava kysymys kuuluu, että miksiköhän ei ole ollut? Voisko syy olla niinkin yksinkertainen, että kyseiset maat hallitsevat itse omaa maataan ja sinne tulijoita? Että he määräävät tahdin ja muut marssivat joko rajojen sisäpuolella tai suoraan ulos?!

Vastaan, että asia on juuri näin. Väitän myös, että Eurooppa on kussut omille kintuilleen ja kipuilee nyt sekä tulevaisuudessa terroristien kanssa. Rajat vuotaa edelleen ties mihin suuntaan ja jälkikäteen tuomitaan.

Perkeleen hurskastelijat.

http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005222416.html

 

Page 1 of 2

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén