Todella hieno sana, joka saa päivittäin vahvistusta ja lukemattomia esimerkkejä.

Keskustelin eräänä päivänä tuttuni kanssa tekstistä, jossa sana ”esimies” oli korvattu sanalla ”esihenkilö”. Sana kirvoitti meidän molempien kielenkannat ja siitä se ajatus sitten lähti. Toisin sanoen lähti hensseleistä ja levisi, kuin kuuluisan Jokisen eväät.

Sivusimme ympärillä olevan yhteiskunnan ongelmaa, jonka nimi on suojamuuri. Suojamuuri rakennetaan, jotta ihminen ei kokisi ikinä mitään epämiellyttävää ja ettei hän ikinä loukkaantuisi mistään. Suojamuurin rakentamiseen käytetään todella paljon niin aikaa, henkilöresursseja kuin rahaakin. Jotta kukaan ei loukkaantuisi ja että olisimme kaikille mieliksi.

Pystyykö yhteiskunta rakentamaan ihan jokaiselle tarpeeksi vankan suojamuurin, jottei kukaan loukkaantuisi ikinä? Ja onko se yhteiskunnan vastuulla?

Mielestäni ei pysty ja ei ole. Kukaan tai mikään taho ei pysty ikinä suojelemaan ihmistä siltä, että joskus loukkaantuu. Joskus joku sanoo, ettei asia mene noin. Joskus joku käskee. Joskus joku nimittelee. Joskus tai useinkin joku on ihan toista mieltä, kuin sinä olet.

Keskustelumme polveili sukupuolineutraalin wc:n kautta työuupumukseen ja sen synntymekanismiin, poliittisiin mielipiteisiin sekä nuorten ihmisten arvoihin. Havaitsimme paljon erilaisia asioita ja keskustelujen jälkeen syntyi monta oivallusta.

Me opimme sen, että mielipiteitämme ja ajatuksiamme ei voi arvioida, mitata tai määritellä. Ne ovat syntyneet asioista, elämästä, kokemuksista ja näkemyksistä. Ne eivät ole oikeita tai vääriä. Ja että jokainen keskustelu, opettaa jotain uutta.

Mikä oivallus! :)

 

-Annis-